Yksi nörttitutkimuksen ongelmista on nörttisanojen paljous. Toinen on niiden lähtökohtainen negatiivisuus. Monella termillä on historia haukkumanimenä ja niiden etymologiat ovat kyseenalaisia. Tämä ei tosin täydessä mittakaavassa päde suomen kieleen, jossa käytetään yleensä vain sanaa ”nörtti”, joka on lainasana englannista. Mutta englanniksi tilanne onkin toinen. Rinnakkaisia, osittain lomittaisia termejä on vaikka kuinka.

Nerd, se suomen kielestä tuttu nörtti, on Merriam-Websterin sanakirjan mukaan tyylitajuton henkilö, jolla on vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa, tai sitten henkilö, joka on hyvin kiinnostunut teknologiasta, tietokoneista tai älyllisistä pyrkimyksistä. Sana juontaa juurensa 1950-luvun Amerikkaan. Sen ensiesiintyminen tapahtui Dr. Seussin lastenkirjassa If I Ran The Zoo vuonna 1950, mutta suurin piirtein nykyisenkaltaisessa merkityksessä se esiintyi todistetusti ensimmäisen kerran 1951 Newsweek-lehden artikkelissa, missä se tarkoitti tylsimystä.

Geek, giikki, taas on sosiaalisesti sopeutumaton, mahdollisesti hyvin älykäs henkilö, tai sitten joku, joka tietää paljon jostain määrätystä aihealueesta, esimerkiksi elokuvista tai tietokoneista. Geekin eteen voi lisätä määritteitä, jotka kertovat kyseisen aihealueen (video game geek, computer geek, movie geek). Adjektiivi geeked tarkoittaa innostunutta ja positiivisesti jännittynyttä. Geek tarkoitti kuitenkin alunperin, vuonna 1916, sirkusesiintyjää, joka teki kaikenlaista hullua, kuten puri päitä irti pieniltä eläimiltä. Sen kantasana on alasaksan geck, joka tarkoittaa friikkiä.

Ihminen, joka on vain yleisesti sosiaalisesti kyvytön, vailla nörtin ja giikin älyllisiä piirteitä, on dork, dorka. Merriam-Webster tarjoaa synonyymina jopa bookwormia, lukutoukkaa, sekä haukkumasanoja (weenie: pelkuri; swot, grind: hikipinko, liian innokas opiskelija tai työntekijä). Itselleni vierain oli wonk, ihminen, joka tuntee hyvin tarkasti jonkin aiheen yksityiskohdat ja puhuu niistä mielellään. Toisaalta kiehtovia olivat myös Merriam-Websterin ehdottamat vastakohdat nerdille, joka ovat yhtälailla negatiivisia: philistine, lowbrow, anti-intellectual. Kaikki viittaavat ihmiseen, jolla ei ole mielenkiintoa älyllisiä pyrkimyksiä kohtaan tai joka suhtautuu niihin jopa vihamielisesti.

Jos lainataan vielä yksi termi japanista, otaku on ihminen, joka on pakkomielteisen kiinnostunut jostain aiheesta, usein animesta tai mangasta eli piirretyistä tai sarjakuvista. Termi tarkoittaa kirjaimellisesti käännettäessä "jonkun toisen taloa" ja sitä on aikoinaan käytetty hyvin kohteliaana teitittely-muotona. 1980-luvulla se alettiin yhdistää outoihin faneihin (tämän kehityksen taustoista kiinnostuneille vinkkaan tämän artikkelin). Termi sai paljon mainetta "otakumurhaaja" Tsutomu Miyazakin rikosten uutisoinnin myötä 1989. Sanaan alkoi siis liittyä paljon epämieluisia mielikuvia. Myöhemmin termi on kulkeutunut Japanista Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan, missä se menettää suuren osan näistä negatiivisista mielleyhtymistään, koska se on yleensä itsestä käytetty termi, animefanin synonyymi. On kuitenkin mainittava, että tutkimusten mukaan otaku on nykyään myös Japanissa muuttunut merkitykseltään positiivisemmaksi ja on entistä yleisempää, että termillä kuvataan itseä myös siellä. Samankaltainen kehitys on tapahtunut myös nörtille ja giikille, jotka ovat yhä useammin omaksuttuja ja avoimesti puhuttuja identiteettejä.

Fanius on nörttiyden tärkeä tekijä. Giikin erikoispiirteeksi Merriam-Webster esitti rajattuihin aihealueisiin keskittymisen, ja populaarikulttuurista puhuttaessa sillä tarkoitetaan usein fania, koska kukapa tietää sarjoista, elokuvista, videopeleistä tai sarjakuvista enemmän kuin niiden fani? Nyt päästään suomeksikin ongelmalliselle alueelle: usein fanit ovat ”hulluja” tai ”friikkejä”, esimerkiksi elokuvahullut tai sarjakuvafriikit. Tietysti nämä termit ovat usein itsestä käytettyjä, mutta silti niissä on negatiivinen sävy, aivan kuin ihailu olisi mielipuolista tai epäluonnollista. Sanoilla korostetaan normaalista poikkeavaa intoa ja kiinnostusta, mutta on silti vähintäänkin epäkohteliasta kutsua jotakuta friikiksi tai hulluksi. Sama pätee dorkaan. Nörtti on käyttökelpoinen sana, kuten myös giikki, mutta niidenkin kanssa on oltava varovainen. Varsinkin nörttiä voi käyttää edelleen haukkumasanana. Kun alunperin keskustelin aiheesta opiskelijatoverini kanssa, hän kehotti keksimään toisen termin. En kuitenkaan löytänyt sellaista: vain fani oli lähellä, mutta nörttiys on faniutta laajempi ilmiö. Nörtti-identiteetti kattaa useita erilaisia fani-identiteettejä. Eri faniuksissa on erilaisia toimintamuotoja, jotka kaikki voivat kuulua yhden nörtin harrastuspiiriin, minkä lisäksi on vielä toimintamuotoja, jotka ovat osa nörttikulttuuria, mutta eivät välttämättä fanikulttuuria, esimerkiksi rooli- ja keräilykorttipelit. Nörtti sisältää myös positiivisia mielleyhtymiä teknologiseen osaamiseen, innostukseen, älykkyyteen ja tietoon, jotka ovat korostuneet viime aikoina. Minusta tämä alakulttuuri ansaitsee tulla tutkituksi kokonaisuutena, jota faniuden, pelaamisen tai muiden yksittäisten osien tutkiminen yksinään ei mahdollistaisi.

Kuka sitten on nörtti tai giikki? Informantteja etsiessäni olen valinnut vain yhden kriteerin: itsetunnistus, ja näiden informanttien vastaukset tulevat rajaamaan ja määrittämään termiä tarkemmin. Ihan hyvä yleiskriteeri on, että henkilö on normaalia enemmän innostunut vähintään kahdesta seuraavalla listalla: televisiosarjat, elokuvat, kirjat, videopelit, roolipelit, larppaus, anime, manga, sarjakuvat, tiede ja teknologia. Tietysti listan osissa on ongelmansa, sillä varsinkaan kaikilla tv-sarjoilla, elokuvilla ja kirjoilla ei ole samanlaista statusta. Ihminen, joka katsoo innoissaan Salattuja elämiä ja lukee kiihkeästi Sofi Oksasta, ei ole vain näiden tietojen valossa leimattavissa nörtiksi. Nörttien omikseen mieltämät sarjat, kirjat ja elokuvat saavat usein etuliitteen kultti-, ja yleensä niitä leimaavat scifin, fantasian ja/tai kauhun genret, vaikka poikkeuksiakin taatusti löytyy. Oletettuja ominaisuuksia nörtille ovat myös älykkyys ja tietty ulkopuolisuuden tunne, jolla en tarkoita sosiaalisia vaikeuksia vaan tuntemusta siitä, ettei kuulu ”valtavirtaan”.