perjantai, 6. helmikuu 2015

Nörttitytön luonnollinen elinympäristö

Siivosin kaverini vierailua varten ja päätin sitten siistin huoneeni avulla kuvittaa yhden graduni alaotsikoista. Esineellistä nörttikulttuuria minun kamerani kännykän kautta, olkaa hyvät.

20150206_214805%5B1%5D.jpg

Pehmoleluni, tunnetaan myös lempinimellä "Pojat", vasemmalta oikealle: Bun-Bun, Tyler, Jonathan Sebastian III ja Sam. Etsin tällä hetkellä toista nallea ja toista pupua. 20150206_214652%5B1%5D.jpg

Ilmoitustauluni. Viuhkassa on suurin osa vuoden 2014 leffalipuistani. Kortit ovat pikkusiskoltani ja kahdelta eri kaveriltani.

20150206_214706%5B1%5D.jpg

Kynttilöitä ja koruja ja kuvia Euroopasta, meneepäs stereotyyppisen tyttömäiseksi?

20150206_214724%5B1%5D.jpg

Ei hätää, ne ovat vain koristeena hyllyssä, josta löytyy sarjakuvia,taidekirjoja, olemattomien paikkojen karttoja ja dvd-levyjä. (Dvd:t niille, joita kiinnostaa, mutta jotka eivät sumeasta kuvasta tunnista: Fringe (kaudet 1, 2, 4 ja 5, koska 3 on olohuoneen pöydällä, Supernaturalia (satunnaisia kausia, loput mikä missäkin), Hobitti, TSH:t (teatteriversiot), Harry Potterit, Marvel Phase 1., erilaisia taide-, musikaali- ja anime-elokuvia, Ouran High School Host Club.)

20150206_214813%5B1%5D.jpg

Kirjahyllyni kaunokirjallinen osio. Joo, muutamista Harry Pottereista on luettu selkämykset irti.

20150206_214914%5B1%5D.jpg

Kirjahyllyni, mangahyllyni ja satunnaishyllyni rinnakain,

20150206_215036%5B1%5D.jpg

Englanninkieliset pokkarit asuvat kangaslaatikossa.

20150206_214825%5B1%5D.jpg

Normaalisti tässä olisi "esittelyhylly", jossa ovat nähtävillä näteimmät kirjani. Tällä hetkellä niiden edessä on läjä kirjoja tyttö-, fani- ja kulttitutkimuksesta. Kuka tietää miksi.

20150206_215009%5B1%5D.jpg

Joku pohti maisteriseminaarissa, että nörttikulttuurin esineellisyys tuli yllätyksenä, koska hän oletti sen liittyvän vain tietokoneisiin. Tässä  nyt tietokoneeni luonnollisessa elinympäristössään. Huomatkaa stereotyyppisen tyttömäiset kynttilät, kynsilakat ja korulippaat.

20150206_215019%5B1%5D.jpg

Toiselta puolelta tietokonettani löytyy esimerkiksi rippiraamattuni, jota en koskaan lue, mutta joka mystisistä syistä asuu kuitenkin työpöydälläni, vinyylilevystä tehty kulho, jonka sain lahjaksi, ja Muumi-purkki.

Rakastan käydä tuntemieni ihmisten huoneissa ja ihmetellä heidän hyllyjään, työpöytiään, seiniään ja ilmoitustaulujaan. Ne kertovat paljon ihmisestä. Millaisia esineitä sinun nörttiyteesi liittyy? Miten nörtti sinun huoneesi on?

Ja vastailkaa ihmeessä kirjoituskutsuun tai levittäkää sitä eteenpäin ihmisille, jotka voisivat vastata.

torstai, 29. tammikuu 2015

Kirjoituskutsu

Tämä kutsu löytyy sivussa olevista linkeistä samalla nimellä, mikäli tämä merkintä painuu alas tai hukkuu.

 

Nörttikulttuuri on nykyään kaikkialla. Kyseessä on maailmanlaajuinen, moderni ilmiö. Millaisesta kulttuurista on siis kyse? Turun yliopiston kansatieteen oppiaineeseen kirjottamani gradun tarkoitus on ottaa tästä tarkemmin selvää. Haluan määrittää nörttikulttuurin käytäntöjä, ajatusmaailmoja ja prosesseja sellaisina kuin ne ovat 2010-luvulla. Se on tutkimukseni ylätaso, jonka alta haluan löytää vielä tarkemmin tytöt ja naiset. Tavoitteeni on tuoda heidät esiin ja antaa ääni heidän kokemuksilleen ja merkityksilleen. Monet nörttikulttuurin ilmiöistä, esimerkiksi sarjakuvat, tietokonepelit ja teknologia, on usein arkisesti ja jopa tieteellisesti mielletty poikien kulttuuriksi. Minua kiinnostaa, miten nörttiys ja tyttöys sopivat yhteen, miten tytöt ovat omaksuneet kulttuurin osaksi elämäänsä, miksi nörttikulttuuri kiinnostaa tyttöjä ja millaisia kokemuksia heillä on nörttiydestä yleisesti ja tyttöyden ja nörttiyden kohtaamisesta erityisesti.

 

Kerro nörttiyteen liittyvistä kokemuksistasi, sekä erityisistä että arkisista. Kirjoita vapaamuotoisesti ja omin sanoin aineellisesta, sosiaalisesta ja visuaalisesta nörttikulttuurista ja nörttityttöydestä. Haluan kuulla juuri sinulle tärkeistä muistoista ja kokemuksista, joten mikäli sinulla on esimerkkejä ja tarinoita, jotka voit jakaa, tee niin. Voit käsitellä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

 

  • Millainen on stereotyyppinen nörtti? Miltä osin tämä stereotypia vastaa sinusta todellisuutta?

  • Miten sinusta on tullut nörtti? Mitä nörttiys sinusta tarkoittaa? Mitä on nörttikulttuuri?

  • Mikä on sinun tapasi olla nörtti? Mitä harrastat ja miten?

  • Miten nörttiys näkyy arkielämässäsi? Millaisia ”nörttijuttuja” teet tavallisina päivinä?

  • Miten nörttiys näkyy ulospäin?

  • Millaisia esineitä ja tiloja sinun nörttiyteesi liittyy?

  • Millaisia sosiaalisia suhteita ja yhteisöjä nörttiyteesi liittyy?

  • Millaisia erityistilanteita (esim. conit ja muut tapahtumat) nörttiyteesi liittyy? Miten nörttiytesi näkyy erityistilanteissa (esim. jouluna, syntymäpäivillä, häissä jne.)?

  • Onko sinulla nörttiydestäsi johtuvia negatiivisia kokemuksia nörttikulttuuriin kuulumattomien kanssa? Millaisia? Entä nörttikulttuurin sisällä?

  • Millaisia suhteita nörttiyden, tyttöyden, naiseuden ja aikuisuuden välille muodostuu? Miten nämä erilaiset osat identiteettiä sopivat yhteen?

  • Mitä nörttiys antaa sinulle? Millaisia positiivisia kokemuksia siihen liittyy? Miten nörttiys on vaikuttanut maailmankuvaasi, identiteettiisi tai yleisesti elämääsi?

 

Liitä tekstisi alkuun seuraava suostumus: ”Annan luvan arkistoida oheisen tekstin Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen arkistoon. Annan myös luvan käyttää sitä aineistona tieteellisessä tutkimuksessa.” Kerro itsestäsi lisäksi seuraavat tiedot: etunimesi tai jokin kutsumanimi, syntymävuotesi ja tämänhetkinen kotikaupunkisi. Kerro, mikäli et halua etu- tai kutsumanimeäsi käytettävän tutkimuksessa. Tavoitteena on, että et ole tunnistettavissa valmiista tutkimuksesta, jollet halua olla.

 

Lähetä kirjoituksesi osoitteeseen [email protected] 15.3.2015 mennessä. Tekstin voi halutessaan kirjoittaa suoraan sähköpostiin, mutta sen sisällyttäminen liitetiedostana olisi suotavaa. Tiedostomuoto voi olla esim. doc, odt tai rtf. Arvon kirjoittajien kesken 2 Finnkinon lahjalippua (arvo 25€) tai samanarvoisen lahjakortin Puolenkuun peleihin. Ilmoita sähköpostissasi, kumpi olisi mieluisampi.

 

Graduni ohjaava opettaja on kansatieteen professori Helena Ruotsala ([email protected]).

maanantai, 26. tammikuu 2015

Kysely tehty! Miltä nyt tuntuu?

Kysely päättyi sunnuntaina 18.1., eli noin viikko sitten. Nyt olen hoitanut lupaamani lahjakortin arvonnan (tosin se muuttui Finnkino-lipuiksi voittajan suostumuksella, kun AlphaGeekin kanssa ilmeni pieniä ongelmia) ja on aika käydä analysoimaan tuloksia. Mutta ensin ajattelin kertoa vähän kyselyyn osallistuneille (ja muille kiinnostuneille), mitä voin jo tässä vaiheessa sanoa varmaksi.

Nörttitytöt (ja -naiset) kuulivat kutsuni. Vastauksia tuli 886, mikä on vähintäänkin tarpeeksi antaakseen suuntaa erilaisista nörteistä ja nörttiin vivahtavista naispuolisista* ihmisistä. 91 vastaajaa (noin 10% kaikista vastaajista) oli alle 18-vuotiaita, 568 (n. 65%) 19-30-vuotiaita ja 223 (n. 25%) yli 30-vuotiaita. 3 totesi, että naiselta ei saa kysyä ikää ja jätti vastaamatta. Kaikki maakunnat olivat myös edustettuina, mistä olin iloisesti yllättynyt. Luonnollisesti parhaiten edustettuina olivat Uusimaa (336), Varsinais-Suomi (140) ja Pirkanmaa (99), joilla on myös eniten väestöä ja korkeakouluja. Vähiten vastauksia tuli Keski-Pohjanmaalta (5), Pohjanmaalta (6) ja Kainuusta (7). Vastaajista suurin osa oli korkeakoulussa tai työelämässä. Peruskoululaiset voisi laskea sormilla ja varpailla ja pikkuvarpaita ei tarvitsisi käyttää.

Myös kotipaikat jakautuivat laajasti: vastaajia löytyi niin alle 2000 asukkaan pikkukunnista kuin pääkaupunkiseudultakin, ja kaiken kokoisista kaupungeista ja kunnista siitä väliltä. (Joku kyselyyn vastaajista muuten ihmetteli, miksi olin nostanut nimetyksi kaupungeiksi Jyväskylän, Kuopion ja Lahden normaalien pääkaupunkiseudun, Tampereen, Turun ja Oulun lisäksi. Nuo ovat siis kaikki yli 100 000 asukkaan kaupunkeja. Lahden jälkeen suurin kaupunkimme on Kouvola, jossa on vajaa 87000 asukasta, jolloin se putoaa 50 000 - 100 000 ihmisen kaupunkeihin.) Yllättäen tämän kysymyksen tärkein funktio oli nähdä, korreloiko kotipaikan koko harrastusmahdollisuuksien kanssa. Ilmeisesti kyllä: rajatessani vastaajat vain nimettyihin kaupunkeihin yleisin mielipide on, että harrastusmahdollisuudet ovat hyvät tai erittäin hyvät. Alle 5000 asukkaan kunnissa mahdollisuuksia pidettiin useammin huonoina tai erittäin huonoina. Tämä tulos perustunee seurojen, yhdistysten ja erityisliikkeiden sijoittumiselle isompiin kaupunkeihin. Ja isommassa kaupungissa löytää ehkä muutenkin helpommin samanhenkisiä ihmisiä, kuului järjestäytyneeseen toimintaan tai ei, jolloin vaikka omia peli-iltoja tms. on helpompi viettää.

Noin 590 käyttää itsestään puhuessaan sanaa nörtti, noin 300 ei. Sanan käyttö on suhteessa siihen, pidetäänkö sitä positiivisena vai negatiivisena: ne, jotka käyttävät sanaa itsestään, pitävät sitä vähintään neutraalina, todennäköisemmin positiivisena (vain 7,34% sanaa itsestään käyttävistä piti sitä negatiivisena tai erittäin negatiivisena, kun taas en-sanoisi-itseäni-nörtiksi-vastaajista tätä mieltä oli 32,66%). Ei-nörtit olivat myös joo-nörttejä vakuuttuneempia nörttien matemaattisesta lahjakkuudesta. Muutenkin ei/joo-nörtti-kysymys ja stereotypiat olivat ihan kiinnostava yhdistelmä, koska usein itsensä nörtiksi mieltävät vastasivat vähemmän stereotypiaa noudattaen. He esimerkiksi uskoivat todennäköisemmin nörttien olevan kiinnostuneita ulkonäöstään. Harrastuspuolella taas fantasiaa harrastavat myös ei-nörtit, kun taas scifi, supersankarisarjakuvat ja pöytäroolipelit kiinnostavat selkeästi enemmän ihmisiä, jotka pitävät itseään nörtteinä. Sain myös vastauksen kysymykseen, jonka on kiinnostanut minua enemmän henkilökohtaisesti kuin tieteellisesti: 61% prosenttia joo-nörteistä on käynyt katsomassa saman elokuvan elokuvateatterissa ainakin kahdesti, kun taas 52% ei-nörteistä on tehnyt niin. Eli se on vähän yleisempää nörteillä. Tiesittekö muuten, että ei-nörtit piirtävät enemmän fan artia? Ettepäs varmaan tienneet. Nörtit kuitenkin harrastavat enemmän cosplayta.

Loppuosaan kyselyä, eli ainakin mielikuviin ja harrastuksiin, palaan vielä myöhemmässä merkinnässä, luulen. Samoin voisin vastailla viimeisen kysymyksen kerryttämiin palautteisiin. Ja tietysti pitäisi julkaista teemakirjoituskutsu.

P.S. Haastatteluni löytyy muuten täältä, katso kuvat: http://geekgirls.fi/wp/?p=14394

* Naispuolinen on kamala sana. Niin kuin siinä olisi puolikas jotain muuta.

maanantai, 8. joulukuu 2014

Livin' The High Life in the Copacabanana Mansion

Julistin joskus, että meidän pitäisi tehdä kämpästämme supersankari-sarjakuvista tuttu tukikohta. Sellaista ei voi olla ilman tarttuvaa nimeä, tyyliin Batcave, Avengers Tower tai Fortress of Solitude. Aivoriihi päätyi nimeen Copacabanana Mansion (jonka perustelut löytyvät Melodifestivalenista vuodelta 2013). On kuitenkin turhaa omata hieno(sti nimetty) tukikohta, jos ei ole myös hienoja salaisia supersankari-identiteettejä. Kämppikseni on Mr. Cheesecake (koska inhosi sitä vuoden 2014 euroviisuedustajaa erityisesti, minkä takia nimi oli pakko vakiinnuttaa), itse taas olen Foxmimmi (myös siksi, että kämppikseni inhoaa niitä Foxin Bones-mainoksia, joissa termiä käytetään). Mr. Cheesecake on jo paljastanut omat supervoimansa: hän kuulemma on huomaamattaan töykeä. Toinen kyky on putkien korjaaminen. Omani ovat vielä salaisuus.

Me käymme syvällisiä keskusteluja. Tässä muutamia tallennettuja.

Katsottiin Cosmosta. Siellä oli karhukkaita, jotka on mikroskooppisen pieniä, rumia otuksia.

M: "Mä haluaisin oman karhukkaan. Tän sohvan kokoisen!"

U: "..."

Menee vähän aikaa ja siinä aletaan puhua otuksista, jotka voivat nuolla omia silmiään.

M: "Olis siistiä, jos mä voisin nuolla omia silmiäni!"

U: "...onneksi sulla ei ole jotain toiveita toteuttavaa henkeä. Muuten sä istuisit siinä valtavalla karhukkaalla nuollen omia silmämuniasi."

M: "Musta tulisi hyvä hullu tiedemies."

U: "Susta tulisi hyvä hullu. Tiedemiehestä en tiedä."

M: "Musta tulisi hyvä hullu, jolla on mielenkiintoa tiedettä kohtaan."

***

Katsottiin  ekan Hobitin ekstroja.

U: "...mä tahtoisin taklata Thorinin."

M: "Et sä pystyis siihen, kun se näyttelijä on jotain 2 metriä pitkä. Etkä sitä hahmookaan, koska sen painopiste on niin alhaalla ja se on niin kuin tankki. Se on niin kuin sä yrittäisit taklata kiven."

Ja *tuo* on siis se syy, miksen voisi taklata Thorinia.

***

Molemmat enemmän tai vähemmän tunnistetaan meitä vastapäätä asuva naapuri, ja joku oli möykännyt yläkerrassa hiljattain.

U: "Meidän naapuri tais antaa mulle kadulla jonkun vaalilehden."

M: "Mikä naapuri? Toi tolta vastapäätä, vai se joka huutaa?"

U: "Tolta vastapäätä. Mistä mä olisin ees tunnistanut sen, joka huutaa?"

M: "Jos se olis huutanut sulle?"

***

M inhoaa X-Menin Kyklooppia.

M: *lukee X-meniä* "Mulla särkee päätä."

U: "No sen siitä saa, kun tuijottaa Kyklooppia."

M: "Ei tässä edes ole Kyklooppia. ...ei kun on."

***

Tekstareita:

U: "Älä kolkkaa ovella puoliltaöin rapistelevaa hiipparia paistinpannulla, se olen vain minä."

M: "Hitsi, meillä olisi ollut uusi paistinpannukin siihen"

U: "No jos se on joku muu kuin minä, esim. örkkilauma, vallanhimoinen alien tai Riario, ja ehdit vielä hakea paistinpannun, go for it."

M: "Riario tulis ovesta läpi tykin kanssa, ei ehtis hakea paistinpannua"

***

Arrow'sta:

U: "Voi sinua, poliisi...pummi...henkilö!"

M: "...pummihenkilö?"

U: "Mä en tiedä sen nimee."

***

Kävimme yhtenä yönä 97 sivua marveloki-tumblria läpi.

U: *näkee Galactuksen* "Hei, se on taas se sinun kiva kaverisi!"

M: "...kuka?" *katsoo kuvaa* "...tosi kiva kaveri minulla."

***

M: "Gintamasta tuli uusi luku ja se oli hyvä."

U: "Ai, kiva. "

M: *monologi Gintamasta* "Mutta Gintamaa ei ole kiva lukea netissä. Viz vain lopetti sen!! Pitää opetella japania, että voi lukea sitä pokkareina."

U: "Aivan! Sitten voit käyttää japania ja suomea pohjana uudelle kielelle, jota varten sinun pitää kirjoittaa taustatarina ja julkaista se kirjoina ja sitten siitä tehdään 3 leffatrilogiaa! Ja minä voin kirjoittaa Nuoren Väinön ja siitä tulee maailmankuulu myös ja sitten me voidaan sanoa, että me asuttiin yhdessä ja saatiin vaikutteita toisiltamme!"

*hetken hiljaisuus*

M: "Outo suunnitelma."

***

Meillä on vähän nörttikämppä.

sunnuntai, 7. joulukuu 2014

Here I am, this is me - henkilökohtaisen kokemuksen painoarvo

Minun on taas tehtävä tunnustus: minun oma nörttiyteni ei ole kovin sosiaalista. Lähipiirissäni kyllä, mutta sen ulkopuolella ei. Olen lukioaikoinani tavannut parhaat ystäväni mangakerhossa. Yliopistolla sain ensimmäisen uuden ystäväni, kun huomasimme voivamme puhua sujuvasti animesta, peleistä ja fantasiakirjallisuudesta. Kämppikseni ja minun ensimmäinen keskustelu koski todellakin Sherlockia, Doctor Whota ja Harry Potteria. Netin fandomeissa en kuitenkaan viihdy - en tunne oloani kotoisaksi foorumeilla tai tumblrissa. Samoin conit aiheuttavat minussa lähinnä alahuulen puremista ja kulmien kurtistelua. Yhdistyksetkään eivät ole vetäneet minua puoleensa. Jouduin kyselyä levittääkseni liittymään useaan facebook-ryhmään, koska en kuulunut oikeastaan yhteenkään sopivaan valmiiksi.

Olen joskus väittänyt kämppikselleni välttelyreaktioni johtuvan samoista perussyistä kuin kavahdan järjestäytynyttä uskontoa: en tykkää, kun joku muu saa määritellä henkilökohtaista kokemustani. Ystävien kanssa siitä keskustellaan tasa-arvoisina, yhteisöissä kuulutaan enemmistöön tai vähemmistöön ja oletuksena tuntuu olevan, että joku on enemmän oikeassa kuin joku toinen. Minä nautin oman polkuni kulkemista, ja välttelenkin usein kaikkein hypetetyimpiä ilmiöitä. Animepuolelta vaikkapa Free! tai Shingeki no Kyojin, tai lukioaikoina Hetalia, ovat minulle luotaantyöntäviä siitä yksinkertaisesta syystä, että niistä pitävät ihmiset ovat olleet liian äänekkäitä. Rakastin Harry Potteria ala-asteella, mutta viimeisten kolmen kirjan kohdalla tuntui, että kaikkien muiden sarjasta pitämä meteli peitti omat kokemukseni alleen. Turhauduin ja meni vuosia, ennen kuin pystyin taas myöntämän itselleni, että sarja oli yksi elämäni kirjallisia rakkauksia. En edelleenkään omista Kuoleman varjeluksia, koska aikoinaan, 15-vuotiaan ehdottomalla ajattelutavalla, sen ostaminen olisi ollut minusta myönnytys hype-kulttuurille. Niinpä hyllyssäni on Viisasten kivi, joka on luettu niin monia kymmeniä kertoja, että se pysyy kasassa teipillä ja vahvalla tahdolla, eikä ollenkaan Kuoleman varjeluksia. Vain koska minä suhtaudun yhteisöihin epäluuloisesti.

Introverttiyteni on aina ollut oma asiani. Se ei liity vain nörttikulttuuriin, vaan määrittelee muutenkin sosiaalisia suhteitani. Tietysti se vaikuttaa tapaani omaksua nörttikulttuurin ilmiöitä. Hetken huumat ja joukkohysteriat menevät minulta helposti ohi, ja usein vaeltelen sarjojen pariin äänekkäimpien fanien jo siirryttyä muualle. Jos seuraan meneillään olevia sarjoja, vaikkapa Supernaturalia, selviydyn sulkemalla fandomin oman kokemukseni ulkopuolelle. Yhteisö on jonkun muun tapa harrastaa.

Yritän kuitenkin tutkimuksessani ottaa huomioon nörttiyden sosiaaliset ulottuvuudet yhtenä merkittävänä tekijänä. Vaikka jokin ei olisi minulle ominaista, ei tarkoita, etteivätkö muut tekisi niin. Joidenkin saamieni kommenttien perusteella tämä ei ole itsestäänselvää. Olen kysynyt jostakin, vaikkapa faniudesta tai esineistä tai sosiaalisuudesta tai "uusista" ilmiöistä, liian paljon, koska ne eivät vastaajan mielestä ole olennainen osa nörttikulttuuria. Jos minulla on 684 ihmistä, jotka ovat vastanneet "kyllä" johonkin sosiaalisia kokemuksia tai esineitä koskevaan kohtaan (molemmissa osioissa sattuu olemaan juuri 684 vastaajaa), ja yksi kommentoija sanoo, että kyseessä ei ole olennainen osa nörttiyttä, minua vähän hymyilyttää. Henkilökohtainen kokemus, tai nörtti-sanan merkitys, saattaa välillä sävyttää "olennaista" hyvin eri suuntaan. Ei se tarkoita, etteikö vastaaja olisi oikeassa omalla kohdallaan. Hänelle nörttiys on materiasta riippumatonta tai puhtaasti yksin toteutettavaa toimintaa. Minun on kuitenkin yritettävä nähdä koko kuva ja ilmiöitä, jotka ovat joillekin ihmisille tyypillisiä ja toisille ei. Kulttuurientutkimus on yleensä sellaista: me teemme huomioita ja sanomme "tämä vaikuttaa olevan yleistä", mutta koska ihmiset ovat yksilöitä, päädymme usein kuvaamaan reaktioita ja vastareaktioita, normeja ja normien rikkomisia. Nörttikulttuurissa tuntuu olevan erilaisia ulottuvuuksia, joita ihmiset omaksuvat oman persoonallisuutensa mukaan. Se, että joku ei omaksu yhtä ulottuvuutta, ei tee siitä epäolennaista tai olematonta. Se tekee siitä vain valinnaisen.

Olen silti ollut sokea joillekin ilmiöille: esimerkiksi käsityöt ovat jääneet pois, varmaankin koska olen itse niin huono niissä, etten osaa ommella edes nappia. Olen siis sokea tälle ulottuvuudelle, vaikka sen jälkeen kun se on mainittu, olen nyökkäillyt tietäväisesti. Toisaalta vaikkapa historian elävöittäminen, joka kuulemma on erittäin nörttiä, on mennyt minulta täysin ohi, varmaankin koska en ole törmännyt siihen koskaan muiden nörtti-ilmiöiden yhteydessä.

Pakko kuitenkin myöntää, että joitain ilmiöitä olen jättänyt tietoisesti rajaukseni ulkopuolelle: minusta musiikkinörtti on sana, jonka voisi tiputtaa betonikengät jalassa Mariaanien hautaan eikä tulisi ikävä. Musiikki-ihmisille on hirveä määrä erilaisia sanoja. Kuuntelijat, fanit, soittajat, festarikävijät, asiantuntijat, harrastajat, entusiastit... Kaiken eteen voi vielä laittaa genresanoja niin että pyörryttää. Luulen, että lähes kaikki ihmiset kuuntelevat musiikkia, jos fyysisesti voivat niin tehdä, enkä ole pystynyt erottamaan mitenkään selkeää linjaa maun tai harrastustapojen suhteen edes niin pienessä ja homogeenisessä nörttiyhteisössä kuin Keuruun mangakerho (parhaimmillaan vajaa 10 jäsentä) oli. Mikä ihme musiikkinörtti on? Siis sellainen, jota ei voisi kuvata ihan yhtä hyvin joillain muilla sanoilla? Minulle "nörtti" on sana, joka kokoaa kuitenkin jollain tavalla samanlaisia harrastustapoja ja ilmiöitä yhden katon alle, mutta musiikki tuo sinne liikaa ihmisiä. Isoäitini oli tosi innokas haitarin- ja pianonsoittaja ja laulaja, veti erilaisia musiikkiryhmiä, opetti soittoa, keräili nuottikirjoja ja kirjoitti itsekin kai pari lauluakin, eikä kuitenkaan ollut alan ammattilainen, joten jos joku olisi musiikkinörtti, niin hän. Jotenkin termi vain ei istu, ja jos kerran noin intohimoinen harrastaja ei ole nörtti, niin kuka sitten?

Lisäsin muuten sivun reunaan alustavan sisällysluetteloni niille, joita mahdollisesti kiinnostaa. Se myös ehkä selventää taas osaltaan joidenkin kysymysten olemassaolon syitä.