Minun on taas tehtävä tunnustus: minun oma nörttiyteni ei ole kovin sosiaalista. Lähipiirissäni kyllä, mutta sen ulkopuolella ei. Olen lukioaikoinani tavannut parhaat ystäväni mangakerhossa. Yliopistolla sain ensimmäisen uuden ystäväni, kun huomasimme voivamme puhua sujuvasti animesta, peleistä ja fantasiakirjallisuudesta. Kämppikseni ja minun ensimmäinen keskustelu koski todellakin Sherlockia, Doctor Whota ja Harry Potteria. Netin fandomeissa en kuitenkaan viihdy - en tunne oloani kotoisaksi foorumeilla tai tumblrissa. Samoin conit aiheuttavat minussa lähinnä alahuulen puremista ja kulmien kurtistelua. Yhdistyksetkään eivät ole vetäneet minua puoleensa. Jouduin kyselyä levittääkseni liittymään useaan facebook-ryhmään, koska en kuulunut oikeastaan yhteenkään sopivaan valmiiksi.

Olen joskus väittänyt kämppikselleni välttelyreaktioni johtuvan samoista perussyistä kuin kavahdan järjestäytynyttä uskontoa: en tykkää, kun joku muu saa määritellä henkilökohtaista kokemustani. Ystävien kanssa siitä keskustellaan tasa-arvoisina, yhteisöissä kuulutaan enemmistöön tai vähemmistöön ja oletuksena tuntuu olevan, että joku on enemmän oikeassa kuin joku toinen. Minä nautin oman polkuni kulkemista, ja välttelenkin usein kaikkein hypetetyimpiä ilmiöitä. Animepuolelta vaikkapa Free! tai Shingeki no Kyojin, tai lukioaikoina Hetalia, ovat minulle luotaantyöntäviä siitä yksinkertaisesta syystä, että niistä pitävät ihmiset ovat olleet liian äänekkäitä. Rakastin Harry Potteria ala-asteella, mutta viimeisten kolmen kirjan kohdalla tuntui, että kaikkien muiden sarjasta pitämä meteli peitti omat kokemukseni alleen. Turhauduin ja meni vuosia, ennen kuin pystyin taas myöntämän itselleni, että sarja oli yksi elämäni kirjallisia rakkauksia. En edelleenkään omista Kuoleman varjeluksia, koska aikoinaan, 15-vuotiaan ehdottomalla ajattelutavalla, sen ostaminen olisi ollut minusta myönnytys hype-kulttuurille. Niinpä hyllyssäni on Viisasten kivi, joka on luettu niin monia kymmeniä kertoja, että se pysyy kasassa teipillä ja vahvalla tahdolla, eikä ollenkaan Kuoleman varjeluksia. Vain koska minä suhtaudun yhteisöihin epäluuloisesti.

Introverttiyteni on aina ollut oma asiani. Se ei liity vain nörttikulttuuriin, vaan määrittelee muutenkin sosiaalisia suhteitani. Tietysti se vaikuttaa tapaani omaksua nörttikulttuurin ilmiöitä. Hetken huumat ja joukkohysteriat menevät minulta helposti ohi, ja usein vaeltelen sarjojen pariin äänekkäimpien fanien jo siirryttyä muualle. Jos seuraan meneillään olevia sarjoja, vaikkapa Supernaturalia, selviydyn sulkemalla fandomin oman kokemukseni ulkopuolelle. Yhteisö on jonkun muun tapa harrastaa.

Yritän kuitenkin tutkimuksessani ottaa huomioon nörttiyden sosiaaliset ulottuvuudet yhtenä merkittävänä tekijänä. Vaikka jokin ei olisi minulle ominaista, ei tarkoita, etteivätkö muut tekisi niin. Joidenkin saamieni kommenttien perusteella tämä ei ole itsestäänselvää. Olen kysynyt jostakin, vaikkapa faniudesta tai esineistä tai sosiaalisuudesta tai "uusista" ilmiöistä, liian paljon, koska ne eivät vastaajan mielestä ole olennainen osa nörttikulttuuria. Jos minulla on 684 ihmistä, jotka ovat vastanneet "kyllä" johonkin sosiaalisia kokemuksia tai esineitä koskevaan kohtaan (molemmissa osioissa sattuu olemaan juuri 684 vastaajaa), ja yksi kommentoija sanoo, että kyseessä ei ole olennainen osa nörttiyttä, minua vähän hymyilyttää. Henkilökohtainen kokemus, tai nörtti-sanan merkitys, saattaa välillä sävyttää "olennaista" hyvin eri suuntaan. Ei se tarkoita, etteikö vastaaja olisi oikeassa omalla kohdallaan. Hänelle nörttiys on materiasta riippumatonta tai puhtaasti yksin toteutettavaa toimintaa. Minun on kuitenkin yritettävä nähdä koko kuva ja ilmiöitä, jotka ovat joillekin ihmisille tyypillisiä ja toisille ei. Kulttuurientutkimus on yleensä sellaista: me teemme huomioita ja sanomme "tämä vaikuttaa olevan yleistä", mutta koska ihmiset ovat yksilöitä, päädymme usein kuvaamaan reaktioita ja vastareaktioita, normeja ja normien rikkomisia. Nörttikulttuurissa tuntuu olevan erilaisia ulottuvuuksia, joita ihmiset omaksuvat oman persoonallisuutensa mukaan. Se, että joku ei omaksu yhtä ulottuvuutta, ei tee siitä epäolennaista tai olematonta. Se tekee siitä vain valinnaisen.

Olen silti ollut sokea joillekin ilmiöille: esimerkiksi käsityöt ovat jääneet pois, varmaankin koska olen itse niin huono niissä, etten osaa ommella edes nappia. Olen siis sokea tälle ulottuvuudelle, vaikka sen jälkeen kun se on mainittu, olen nyökkäillyt tietäväisesti. Toisaalta vaikkapa historian elävöittäminen, joka kuulemma on erittäin nörttiä, on mennyt minulta täysin ohi, varmaankin koska en ole törmännyt siihen koskaan muiden nörtti-ilmiöiden yhteydessä.

Pakko kuitenkin myöntää, että joitain ilmiöitä olen jättänyt tietoisesti rajaukseni ulkopuolelle: minusta musiikkinörtti on sana, jonka voisi tiputtaa betonikengät jalassa Mariaanien hautaan eikä tulisi ikävä. Musiikki-ihmisille on hirveä määrä erilaisia sanoja. Kuuntelijat, fanit, soittajat, festarikävijät, asiantuntijat, harrastajat, entusiastit... Kaiken eteen voi vielä laittaa genresanoja niin että pyörryttää. Luulen, että lähes kaikki ihmiset kuuntelevat musiikkia, jos fyysisesti voivat niin tehdä, enkä ole pystynyt erottamaan mitenkään selkeää linjaa maun tai harrastustapojen suhteen edes niin pienessä ja homogeenisessä nörttiyhteisössä kuin Keuruun mangakerho (parhaimmillaan vajaa 10 jäsentä) oli. Mikä ihme musiikkinörtti on? Siis sellainen, jota ei voisi kuvata ihan yhtä hyvin joillain muilla sanoilla? Minulle "nörtti" on sana, joka kokoaa kuitenkin jollain tavalla samanlaisia harrastustapoja ja ilmiöitä yhden katon alle, mutta musiikki tuo sinne liikaa ihmisiä. Isoäitini oli tosi innokas haitarin- ja pianonsoittaja ja laulaja, veti erilaisia musiikkiryhmiä, opetti soittoa, keräili nuottikirjoja ja kirjoitti itsekin kai pari lauluakin, eikä kuitenkaan ollut alan ammattilainen, joten jos joku olisi musiikkinörtti, niin hän. Jotenkin termi vain ei istu, ja jos kerran noin intohimoinen harrastaja ei ole nörtti, niin kuka sitten?

Lisäsin muuten sivun reunaan alustavan sisällysluetteloni niille, joita mahdollisesti kiinnostaa. Se myös ehkä selventää taas osaltaan joidenkin kysymysten olemassaolon syitä.